Pari oikeinkirjoituskysymystä Jussi Ylikoski Tämä on rinnakkaistallenne Virittäjässä 129 (2) s. 271–275 julkaistusta kirjoituksesta, joka on luettavissa tilausmaksua vastaan osoitteessa https://journal.fi/virittaja/article/view/147091 (https://doi.org/10.23982/vir.147091) ja ilmaiseksi vuosi ilmestymisen jälkeen. Julkaistua kirjoitusta sopii kysellä myös kirjoittajalta (jussi.ylikoski@utu.fi). Tämä kirjoitus on lyhyt puheenvuoro pitkään painottomien tavujen diftongeja koskevaan oikeakielisyyskeskusteluun, jonka juuret ulottuvat 1800-luvulle. Rajaan puheenvuoroni huomioihin, joita olen tehnyt Artturi Kanniston (1874–1943) fennististä elämäntyötä ja perintöä laajemmin tarkastellessani (Ylikoski 2025). Esitän, että etenkin eräät kompleksiset johdokset, esimerkiksi viivo(i)tin ja vuoro(i)ttainen, kaipaavat oikeinkirjoitusnormien tarkistamista, koska nykyisten normien noudattaminen on varsin vaikeaa. Nuori maisteri Artturi Kannisto (1901) ehdotti Virittäjässä ilmestyneessä seitsensivuisessa kirjoituksessaan ”Eräs oikeinkirjoituskysymys”, että kaikki sellaiset verbit kuin keho(i)ttaa ja kirjo(i)ttaa kirjoitettaisiin ilman i-vokaalia; aiheesta oli keskusteltu jo parinkymmenen vuoden ajan. Viisi vuotta kestäneeltä tutkimusmatkaltaan Siperian mansien parista palattuaan Kannisto (1907) jatkoi keskustelua laajemmalla, 18-sivuisella kirjoituksellaan ”Pari oikeinkirjotuskysymystä”. Tässä hän vertaili O(i)ttA-verbejä myös muihin muotoryhmiin, joissa painottomien tavujen vokaalit olivat aiheuttaneet epäselvyyttä. Kannisto (1907: 99–100) päätyi muun muassa kannattamaan adjektiivi- ja substantiivijohdosten erottamista toisistaan tavalla, joka O(i)ttA-verbeistä poiketen on säilynyt meidän päiviimme: ”kukkainen niitty, mutta niityn kukkanen, kalainen järvi, mutta pikkuinen kalanen”. Toinen muotokategoria, josta diftongit tuli Kanniston mukaan O(i)ttA-verbien tapaan säännönmukaisesti hylätä, olivat merkitykseltään distributiiviset (i)ttAin- muodosteet. Toisin sanoen hän suositteli kirjoittamaan esimerkiksi kilottain ja palottain pro kiloittain ja paloittain. Kannisto luonnehti kilo(i)ttain-, palo(i)ttain-