189 Arkeologia ja aineettoman kulttuuri- perintötyön jännitteiset yhteisöt Visa Immonen https://orcid.org/--%-X Anna Sivula https://orcid.org/--((-%) Tieteenalana arkeologia tutkii ihmistoiminnan aineellisia jälkiä tai laajemmin ymmärrettynä aineellista kulttuuriperintöä (Hali- nen ja muut !; Hicks ja Beaudry !). Arkeologisen koulu- tuksen saaneet asiantuntijat määrittelevät ja muovaavat työllään kulttuuriperintöä. Vaikka arkeologeille on täten sälytetty arkeo- logisen perinnön hallinnoinnin portinvartijan rooli (Matsuda ja Okamura !), heidän työnkuvansa on !-luvulla sulautunut osaksi maankäytön suunnittelua ja kulttuuriperintöhallinnon de- mokraattisesti säädeltyjä toimintoja, joissa osallisuutta eli yhtei- söjen ja tavallisten kansalaisten toimijuutta on pyritty lisäämään. Osallisuus tuo esiin sen, että arkeologia on myös aineettoman kulttuuriperinnön tieteenala. Tässä luvussa keskitymme arkeologian ja aineettomaan kult- tuuriperinnön suhteeseen. Tarkastelemme kulttuuriperintöä yhtä- aikaisena aineellisen ja aineettoman konstruoinnin prosessina, jos- sa saavat hahmonsa niin paikalliset, kansalliset kuin globaalitkin identiteetit. Nostamme esiin arkeologisen kulttuuriperintötyön vaikuttavuuden erilaisia mittakaavoja ja muotoja, ja osoitamme, kuinka mahdollistamalla erilaisia osallistumisen ja osallistamisen muotoja arkeologia on aineettoman kulttuuriperinnön toimija ja yhteisöjen identiteettien tukija. Arkeologian tieteenalan ympärille ryhmittyvät yhteisöt, kuten arkeologit, paikalliset asukkaat ja museovierailijat, osallistuvat eri https://doi.org/10.21435/tl.296