Tuomiokirkon kuolinpuvuista 149 HAUTA-ASUT ELÄMÄN KUVAAJINA – OULUN TUOMIOKIRKON KUOLINPUVUISTA Tiina Kuokkanen & Sanna Lipkin Kirjalliset lähteet kertovat Oulun tuomiokirkon tontilla sijainneen kirkon kaupungin pe- rustamisesta saakka; Johannes Snellman puhuu väitöskirjassaan uudesta, 1610-luvun al- kupuolella rakennetusta puukirkosta. Ensimmäisen kerran kirkko löytyy kartalta vuonna 1649. Sekä kirkkoa että kirkkotarhaa laajennettiin useaan otteeseen, sillä hautausmaana käytetty alue täyttyi vainajista. Arvostetuimmat paikat vainajille löytyivät kirkon kuorin lattialautojen alta. Uuden kivikirkon rakentamisen myötä vainajia ei enää vuoden 1777 jäl- keen haudattu kirkkoon. 1 Oulun tuomiokirkon tonttia on tutkittu kirkon ja kirkkotarhan kunnostami- sen yhteydessä arkeologisin kaivauksin kaksi kertaa (1996 ja 2002). Vaikka alkuperäisen puukirkon ja kirkkotarhan paikat tunnetaan suhteellisen varmasti kirjallisten lähteiden perusteella, saatiin tutkimuksissa lisävalaistusta sekä kirkon että kirkkomaan vaiheisiin. Kirkkoon liittyvien rakenteiden lisäksi dokumentoitiin noin 500 vainajaa, jotka lepäsivät 17 kammiohaudassa ja noin 300 ruumishaudassa. Kammiohaudoista yksi sijoittui vanhan puukirkon sisälle. Kaikki muut sekä multa- että kammiohaudat ovat sijainneet kirkkotar- hassa. Näiden hautausten perusteella saadaan tietoa tavallisista oululaisista, joilla ei ollut varaa sijoituttaa itseään kirkon lattialautojen alle, mutta joiden kuolinpuvut kertovat meille juuri heidän elämästään. 2 Vuoden 1996 tutkimusten aikana löydettiin 131 hautaa, joiden runsasta luuaineis- toa on tutkittu kolmessa opinnäytetyössä. 3 Haudoista 36 sisälsi kuitenkin myös esineistöä, jonka anti ei ole tähän saakka juuri tutkijoiden mielenkiintoa herättänyt. Esinelöydöt koos- tuivat suurimmaksi osaksi tekstiilien jäännöksistä, neuloista sekä hiuskoristeista, eli pienistä henkilökohtaisista esineistä, joiden tutkimus on kansainvälisestikin ollut melko vaisua. Usein kuitenkin juuri näiden pienten esineiden avulla pystytään vastaamaan kysymyksiin sosiaa- lisesta kontekstista ja identiteetistä. 4 Identiteettiin liittyvien kysymysten tutkijoille haudan numero 10 vainaja on antoisa tapaus, sillä hänet oli lähetetty lopulliselle matkalleen muihin 1 Palola 2000; Niskala 2005; Paavola 2005; Sarkkinen 2005. 2 Kehusmaa 1997; Sarkkinen & Kehusmaa 2002; Sarkkinen 2005. 3 Maijanen 2003; Niinimäki 2005; Sala 2007. 4 Ks. esim. DiPaolo Loren & Beaudry 2006.