Ajallisuuden ymmärtämisen haaste 57 MATERIAALISET MUISTOT KIRKOISSA – AJALLISUUDEN YMMÄRTÄMISEN HAASTE Timo Ylimaunu, Markku Kuorilehto, Risto Nurmi & Annemari Tranberg Johdanto Tässä artikkelissa etsimme erilaisia näkemyksiä kysymykseen, miten varhaismodernin kauden ihmiset ymmärsivät ajallisuuden. Oliko aika heille lineraarinen jatkumo alkuineen ja loppuineen? Oliko se luonnon syklistä kiertokulkua vai jotain muuta? Käytämme tutki- musmateriaalina eräiden Torniojoen väylänvarren ja pohjalaisten kirkkojen kynttiläkruu- nuja, lampetteja, saarnatuolien läheisyydessä olevia kellolaitteita sekä votiivitauluja. Kirk- koihin haudatuilla vainajilla on myös oma roolinsa näissä pohdinnoissa. Kirkot edustavat rakennuksina ja sisätiloiltaan eri aikakausien tyylejä. Kirkko- rakennuksia on laajennettu ja useat niistä ovat käyneet läpi useitakin eri aikoina tehtyjä muutoksia ja laajennuksia. Kirkot olivat yhteisöjensä keskeisiä kokoontumistiloja, joissa pidettiin jumalanpalvelukset ja muut kirkolliset toimitukset. Kirkot ovat toimineet myös hautapaikkoina, ja elävät ovat pitäneet niissä pitäjän kokouksia. Kirkkorakennuksilla oli siis tärkeä osa varhaismodernin kauden ihmisten elämässä ja kuolemassa. Muistamisella tarkoitamme sitä prosessia, miten havainnoimme ja ymmärräm- me ympäristöämme, omaa aikaamme ja näiden tapahtumia. Muistimme ja tietomme men- neisyydestä vaikuttavat perustavanlaatuisesti siihen, miten koemme tämän päivän ilmiöt ja tapahtumat. Tämän päivän ymmärtämisellä ja kokemisella on kausaalinen yhteys mennei- syyden tapahtumiin ja materiaaliseen kulttuuriin. Meidän ei vain tarvitse kokea näitä ta- pahtumia ja esineitä, kun elämme tätä hetkeä. Jotta asia ei olisi turhan yksinkertainen, niin tämän päivän tietomme ja kokemuksemme vaikuttavat taas puolestaan siihen, miten pys- tymme ymmärtämään ja kokemaan menneisyyden. Siis menneisyys vaikuttaa nykyisyyden ymmärtämiseen, mutta nykyisyys vaikuttaa menneisyyden ymmärtämiseen; molemmat vaikeuttavat siis toistensa ymmärtämistä. Ongelman tiedostaminen on erityisen tärkeää ulkoilmamuseoiden ja arkeologisten teemapuistojen toiminnassa, mutta myös menneisyy- den tutkimuksessa. Kaikissa niissä menneisyys voidaan esittää millaisena se nykyisin miel- letään olleen; ei välttämättä sellaisena, kuin se oli. 1 1 Connerton 1989: 2–3. Ulkoilmamuseoiden ja arkeologisten teemapuistojen osalta, vertaa Leone 2010: 17–25.