60 Nuorisotutkimus 32 (2014):2 N uorisotyön kehittämisen ydinky- symys on releksiivinen ja itseen- sä palaava: mitä nuorisotyö on? Tämä erottaa nuorisotyön sen lähitoimijoista. Esimerkiksi kysymys koulun luonteesta ei nouse vastaavalla tavalla esille. Kysymyksessä nuorisotyön luonteesta täytyy olla jotakin samaan aikaan epäselvää ja am- mattikuntaa itseään kiinnostavaa. Eihän se muuten nousisi kovin usein esille. Kysymys nuorisotyön luonteesta on hel- pompi esittää pöytäpuheissa kuin arkisessa työssä, jota kiire leimaa. Nuorisotyöntekijöillä ei myöskään ole useinkaan riittävästi aikaa puhua keskenään siitä, mitä tavoitellaan ja miten työtä voisi kehittää (ks. Kivijärvi 2012). Tämän seurauksena työ voi ohjautua vain selkäytimellä yksilötasolla tehtyjen ratkai- sujen varassa. Hiljainen ja sanallistamaton tieto leimaa toimintaa ja nopeaa reagoimista kulloinkin esiin nouseviin asioihin. Mutta ite on kuitenkin aina enemmän miettiny enemmän sitä järjestelmällisyyttäkin, vaikka se on välillä ollut täyttä kaaosta, täytyy tunnustaa, itelläki se työn tekeminen. Tuntuu että ne asiat tulee vaan päälle sitte. (Nuorisotyöntekijän haastattelu.) 1 Nuorisotyössä päämääräkysymykset voivat jäädä tekemisen alle. Aika ei tahdo riitätä isojen kysymysten esittämiseen. Tämän seu- rauksena toimintaa voi pitkälti ohjata toi- minnan perinne, tutut toimintatavat, joita sovelletaan tilanteen mukaan. Nuorisotyön arkinen käytäntö voi ikään kuin kietoa mu- Pilareiden varassa Tomi Kiilakoski kaansa, eikä se mahdollista kysymistä, minkä takia toimintaa oikein tehdään. Tämän takia nuorisotyö uusiutuu pikemminkin vakiin- tuneen toiminnallisen tradition kautta kuin vahvana pohdintana siitä, mitä nuorisotyö on perusluonteeltaan. Jos työntekijöillä ei ole aikaa puhua työnsä tavoitteista, ogani- saatio ei saa kehitettyä ja jaettua sosiaalista kognitiota, yhteistä tietoa. Tilanteessa, jossa yhteinen ajatus siitä, mitä nuorisotyö on, on hapero, jää yksittäiselle työntekijälle paljon valtaa määritellä, miten hän käytännössä tekee työtään. Tämän ammatillisen autonomian tunnistavat myös nuorisotyöntekijät, ja saat- tavat nähdä sen ongelmallisena. Syyt voivat olla käytännöllisiä, kuten silloin kun työn- tekijä ei halua uusiutua vaan nojaa vanhoihin toimintamalleihin: Mutta Hannu [nimi muutettu] tekee kaiken niin kuin hän on tehnyt yli 20 vuotta. Hannu on ollut tilalla töissä muistaakseni vuodesta 1989, joka ai- heuttaa ongelmia aika ajoin. (Nuorisotyöntekijä, haastattelu.) Toisaalta jokaisen nuorisotyöntekijän vahva autonomia voi näyttäytyä myös organisaa- tion kokonaisuuden kehittämisen esteenä. Tällöin ongelma ei niinkään ole pysähtynyt tai uusiutumaton toimintapa, vaan se, että nuorisotyö ei muodosta mitään selkeän eheää kokonaisuutta, ja työote vaihtelee henkilöstä toiseen paljonkin. KOMMENTTIPUHEENVUORO – NUORISOTYÖN TULEVAISUUS