321 T&E 4 |2014 HEIKKI SIRVIÖ RAJANYLITYKSEN POLITIIKAT ROMAANISSA NOITAYMPYRÄ Valtiota ja sen aluesuhdetta eri aikoina määrit- tävät rajanvedot ovat monessa mielessä kult- tuurisia ja ideologisia. Siksi ei ole yllättävää, että näitä rajoja on vahvistettu ja ylitetty myös kirjallisuudessa. Pentti Haanpään romaanin Noitaympyrä (1931/1956) lopussa päähenki- lö ylittää rajan Suomesta Neuvostoliittoon. Tarkastelen tämän rajanylityksen alkuperäis- kontekstiin kiinnittyvää politiikkaa, rajanyli- tystä transgressiona sekä kertomuskokonai- suuden kautta hahmottuvia tuotantomuodon ja valtion muutokseen liittyviä historiallisesti kauaskantoisia yhteyksiä. Aikalaisymmärryksessä Noitaympyrän lop- pu näyttäytyi lähes maanpetoksellisena provo- kaationa, minkä vuoksi vuonna 1931 kirjoitettu romaani julkaistiin vasta Haanpään kuoleman jälkeen. Romaanihenkilön kuvitteellinen pää- tös ylittää valtakunnan raja ja ryhtyä laitto- maksi siirtolaiseksi hahmottui transgressiona, symbolisena rajanylityksenä hyvästä järjestyk- sestä sekasortoon ja loukkauksena valkoisen Suomen ideologisen yhtenäisyyden vaatimusta kohtaan (vrt. Sallamaa 2005). Romaani on kirjoitettu ensimmäisen tasa- vallan poliittisissa oloissa. Tuolloin käsikirjoi- tus jäi kiertämään omia turhia ympyröitään kustantajaehdokkailla: laman ja sensuuripyr- kimysten vuoksi kukaan ei uskaltanut sitä julkaista. Noitaympyrä ilmestyi vuonna 1956 osana Haanpään kirjallista jäämistöä henkisel- tä ilmastoltaan hyvin toisenlaisessa Suomessa. Toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa turvallisuuspoliittisesti välttämätöntä yhtenäi- syyttä rakennettiin ideologisen kurin sijasta lisäämällä valtion sosiaalipoliittista vastuu- ta ja tiivistämällä alueitten välisiä yhteyksiä (Moisio & Vasanen 2008, 25). Noitaympyrän kirjoittamisen ja julkaisemisen välisenä aika- na käsitys valtiosta siis muuttui oleellisesti. Kytken tulkintani Noitaympyrästä valtiomuu- toksen problematiikkaan aiemmassa tutki- muksessa käytettyjen periodisointikäsitteiden avulla. Tällöin valtiovaihetta vuodesta 1917 aina 1940-luvulle asti voi kutsua areaaliseksi valtioksi, kun taas 1950-luvulta alkaen voidaan puhua hajautetun hyvinvointivaltion proses- sista (Moisio 2012; Moisio & Vasanen 2008). Pääoman, valtion ja yhteiskunnan suhteita areaalisen valtiovaiheen Suomessa analysoin pääoman tila-aikakiinnityksen (spatio-tempo- ral ix) käsitteen avulla ( Jessop 2004). Tarkasteltaessa rajaa kronotooppina eli ajan kertomuksellisena tihentymisenä paikassa on kysyttävä, millaisia kertomuksia erilaiset rajat voivat tuottaa. Ulkoiset ja sisäiset rajat mää- rittävät valtiotilaa poliittismaantieteellisinä ja symbolisina rakenteina. Ulkoiset rajat erotta- vat ”omat” ja ”vieraat”. Sisäisiä rajoja ei sosiaa- lisen eheyden nimissä aina suotaisi nähtävän. Kaunokirjallisessa tekstissä jo rajan läheisyys voi tihentää kertomusta. Rajanylityksen het- kellinen mutta moniulotteinen tapahtuma voi järkyttää merkitysten varmuutta (Moretti 1998, 44; Foucault 1977, 33–4). Noitaympyrän tärkeimpinä kronotooppeina raja ja tie mah- dollistavat tulkinnallisen liikkeen taiteellisen kokonaisuuden, 1930-luvun ”pulan politiikan”