30 31 Inventointi 2002 A rkeologiset tutkimukset Utsjoen itäisessä erämaassa sijaitsevalla Vetsi- järvellä (Kuva 1) alkoivat heinäkuussa 2002 arkeologisella inventoinnilla, jossa järven rannoilta etsittiin kivikautisia asuinpaikkoja 1 . Lähtökohta näille tutkimuksille oli Tuija Rankaman Utsjoen esihistoriaa ja ym- päristön kehitystä käsittelevässä väitöskirjassaan esittämä päätelmä, että Utsjoen sisämaavesistöt eli Tenon ohella myös pienemmät joet ja tunturijärvet olivat saattaneet olla tärkeitä ravinnon lähteitä jo varhain kivikaudella 2 . Kalataloudellisten tutkimusten perusteella tiedettiin, että Utsjoen itäisen tunturialueen suurimpiin järviin kuuluva Vetsijärvi oli varsin kalaisa 3 ja olisi siksi ollut houkutteleva kohde myös esihistoriallisena aikana. Varhaisen sisämaa-asutuksen jälkien etsiminen päätettiin tästä syystä aloittaa juuri sieltä. Pohjois-Lapin järvistä on löytynyt suuria männynkantoja, jotka on vuosirengas- sarjoja tutkimalla voitu ajoittaa kivikaudelle. Sen lisäksi, että mänty näyttää tämän perusteella kasvaneen kivikauden keskivaiheilla paljon laajemmalti Pohjois-Lapissa kuin nykyään, vedessä olevat kannot myös todistavat, että alueen järvien veden pinta on ollut tuolloin nykyistä alempana — toisin sanoen, kivikauden aikaiset rannat mahdollisine asumisjäänteineen ovat jääneet veden alle 4 . Arkeologille tämä on tärkeä tieto, sillä veden alla ilmattomassa tilassa orgaaniset ainekset — puun lisäksi mm. tuohi, nahka ja palamaton luu — säilyvät huomattavasti paremmin kuin kuivillaan Suomen happamassa maaperässä. Lähes kaikki Manner-Suomen kivikautiset pu- ulöydöt ovat soista tai entisistä järvistä. Vetsijärven tutkimuksissakin oli alun perin toiveena löytää veden tai rantojen suoturpeen alle jääneitä kivikautisia ranta-asuin- paikkoja, joissa olisi saattanut säilyä muutakin kuin kiviesineitä ja palanutta luuta. Tästä syystä kohteita lähdettiinkin etsimään ensisijaisesti rantavedestä, käyttäen apuna koottavaa kajakkia. Rantojen tutkiminen kajakilla osoittautui sinänsä erittäin käytännölliseksi menetelmäksi. Joka puolelle järveä pääsi nopeasti ja rantavettä oli helppo tarkastella istumakorkeudesta. Lähes kaikki järven asumiskelpoiset rannat tarkastettiin; ain- oaksi poikkeukseksi jäi kaakkoisosan pitkä lahti. Valitettavasti rantainventointi ei kuitenkaan osoittautunut niin tuottoisaksi kuin alun perin odotettiin. Varsinaisesta rantavedestä löytyi vain yksi todennäköinen kivikautinen asuinpaikka (Kuva 2:1), joka tuotti kaksi kvartsista tehtyä kaavinta ja kaksi kvartsi-iskosta eli jätelastua. Fállejohkan suulta rannan läheltä — mutta kuitenkin kuivalta maalta — löytyi kaksi kohdetta lisää (Kuva 2:4–5) . Toinen näistä tuotti neljä kvartsi-iskosta; toisesta löytyi kvartsin lisäksi myös sädekiviliuskeisia katkelmia, jotka saattoivat olla peräisin esimerkiksi jäätuurasta. 1 Rankama 1996, 528–31, 557. 2 Rankama 2005. 3 Niemelä & Vilhunen 1987. 4 Eronen, Hyvärinen & Zetterberg 1999; Hyvärinen & Alhonen 1994. Kuva 1. Vetsijärven sijainti. Tuija Rankama & Jarmo Kankaanpää Utsjoen Vetsijärven alueen tutki- mukset alkoivat arkeologisella in- ventoinnilla 2002. Inventoinnissa löytyi kaksitoista kohdetta, joista kymmenen ajoittuu kivikaudelle. Suurin osa kivikautisista kohteista löytyi kaukaa rannasta, mikä on Suomen oloissa poikkeuksellista. Yhtä kivikautista asuinpaikkaa tut- kittiin kaivauksin 2004 ja 2005. Asuinpaikalta löydetyn kiviaineis- ton raaka-aine viittaa yhteyksiin Norjan rannikolle, mutta nuolen- kärkityyppi ja kiventyöstötekniikka kertovat asukkaiden tulleen toden- näköisemmin itäisten ns. jälkiswid- ryläisten kulttuurien piiristä. Ra- diohiilianalyysin yli 10.000 vuoden ikäiseksi ajoittama asuinpaikka on tällä hetkellä Suomen Lapin van- hin arkeologinen löytö ja edustaa alueen varhaisinta asutusvaihetta. Se on myös ensimmäinen todiste itäisen varhaismesoliittisen kult- tuurin leviämisestä pohjoisimpaan Fennoskandiaan. UTSJOEN VETSIJäRVI – ASUTUSTA 10 000 VUOTTA SITTEN