Luh Timo Mylly ntaus Luku- ja kirjoitustaito teollistuvassa Suomessa — tilastoharhako? Viime vuosikymmeninä on aiempaa enemmän ryhdytty korostamaan koulu tuksen, tiedon ja tieteen merkitystä yh teiskunnallista kehitystä yliäpitävinä ja vauhdittavina tekijöinä. Niistä koostuvaa potentiaalia kuvataan usein termillä “in hlinillinen pääoma”, mikä ymmärretään taloustieteessä eräänlaFeksi fyysisen pääoman analogiaksi. Taloustietellijät tarkoittavat inhlinilhisellä pääomalla en nenkaikkea tuotannollista resurssia, joka muodostuu koulutetuista, luovista, kek seliäistä ja työhaluisista ihmisistä. Käy tännössä inhimillinen pääoma on hie man hankala käsite siksi, että sitä on vielä vaikeampi mitata kuin fyysistä tuotan nollista pääomaa. Teoliistumisvaiheessa olevan yhteiskunnan Inhimillistä pää- omaa mitataan yleensä luku- ja kirjoitus taitoisten suhteellisella osuudella koulu- k ikäisen ja koululän ohittaneen väestön kokonaismaaras tä. Keskustelua inhlinil- sa.’ lisen pääoman ja teollistumisen välisestä K suhteesta on 1960-luvulta lähtien hallin- tusta nut niin sanottu “kynnysteoria”. ten sa ja A merikkalaiset taloustieteilijät C. Ar- esitt nold Anderson ja Mary J. Bowman Clar tutkivat tilastollisesti lukutaitoisuus- ja tenl teollistumisasteita 1950-luvun kehitysmaissa. men Tutkimustensa pohjalta he lanseerasivat kyn nysteorian, jonka mukaan merkittävä teolli- nest) nen läpimurto tapahtuu yleensä yhden suku- kork polven eli noin 20—30 vuoden viiveellä ajan- tutkij kohdasta, jolloin lukutaitoisten osuus koulu- ja Rci ja työikäisen väestön yhteismäärästä nousee taito 30—40 prosenttiin. Viive johtuu siitä, että siltä puol kouluikäiseltä, juuri lukemaan oppivalta SU kene kupolvelta, joka ylittää Bowmanin ja Anderso- roset nin kynnyksen, kuluu 20—30 vuotta ennen- senti