350   | Niko Hatakka Niko Hatakka Journalismin perussuomalainen uudelleentulkinta sosiaalisessa mediassa J ournalististen tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median välille on syntynyt vuorovaikutteinen ja aktiivinen, mutta vasta vähän tutkittu intermediaalinen suhde. Tämä suhde on osa mediakentän niin sanottua konvergenssikulttuuria, jossa vanhan ja uuden median kohdatessa sisällöt kiertävät viestimestä ja yhtey- destä toiseen 1 . Sosiaalinen media ja perinteiset tiedotusvälineet on aikaisemmin usein nähty toistensa kilpailijoina. On jopa ajateltu, että verkkopohjainen viestintä tulisi haastamaan tai jopa syrjäyttämään perinteisen journalistisen tiedonväli- tyksen 2 . Kilpailuasetelmaan liittynyt vastakkainasettelu on sittemmin hälventynyt. Journalistinen ja sosiaalinen media ovat kehittyneet toisiaan tukeviksi julkisen tilan osiksi 3 , joiden välinen vuorovaikutus toimii kumpaankin suuntaan 4 . Vielä ei kuitenkaan ole pyritty tutkimaan sitä, mitä journalistiselle julkisuudelle tapahtuu, kun se päätyy sosiaalisessa mediassa osaksi poliittisten sidosryhmien ideologis- sävytteistä viestintää. Sekä tutkijoiden että toimittajien arvioissa perussuomalaisten vaalivoitolle on tarjottu selitykseksi laajaa tyytymättömyyttä ja syvää pettymystä; populistipuo- luetta äänestäneiden nähtiin protestoineen nykyisiä valtapuolueita vastaan ja vaa- 1 Ks. Herkman 2011, 147–160. 2 Allan 2009, 20; Mickelsson 2007, 273–274. 3 Gurevitch, Coleman & Blumler 2009; Reese, Rutigliano, Hyun & Jeong 2007. 4 Ks. esim. Maasilta 2012; Matikainen 2009; Matikainen 2012. 1