Ennen ja nyt - Historian tietosanomat Mikä tieto on kaikkein tärkeintä? Herbert Spencer ja elämää myötäilevä opetussuunnitelma Kirjoittanut Esko Harni Julkaistu 2016-09-15 00:09:45 JOHDANTO Mikä tieto on kaikkein tärkeintä? Kysymys on toistettu monesti 1900-luvulta nykypäivään saakka opetussuunnitelmia ja koulutuspolitiikkaa koskevissa keskusteluissa. [ 1] Kysymyksellä viitataan suoraan tai epäsuorasti englantilaisen yhteiskuntateoreetikon Herbert Spencerin (1820-1903) vuonna 1861 julkaisemaan esseeseen What Knowledge is of Most Worth? Siinä Spencer esittää, että koulutuksen keskeisenä tavoitteena tulisi olla sellaisten tietojen tarjoaminen, jotka mahdollistavat yksilön selviämisen ja terveellisen elämän teollisessa yhteiskunnassa. Näkemyksissään hän nojaa lähtökohtaan, jonka mukaan ihmiselämä ja yhteiskunta noudattavat orgaanisen kasvun ja evoluution periaatteita, joita mukaillen niin politiikkaa kuin koulutustakin tulisi toteuttaa. [ 2] Siksi koulukasvatuksessa tulisi Spencerin mukaan luopua klassisen sivistyksen ihanteista ja perustaa sekä opetettava sisältö että kasvatusoppi empiirisen, ihmisen elämää ja käyttäytymistä tutkivan tiedon perustalle. Spencerin esittämä kritiikki klassista humanistista sivistystä kohtaan yhteiskunnan hyvinvoinnille ja talouden toiminnalle vieraana on osoittautunut kestäväksi erityisesti angloamerikkalaisella kielialueella. [ 3] Erityisen selkeää Spencerin vaikutus on ollut Yhdysvaltojen opetussuunnitelmakeskustelussa 1800-luvun lopulta 1900-luvulle. [ 4] Spencerin kasvatusta koskevat tekstit ovat vaikuttaneet ensinnäkin siihen, että Yhdysvalloissa alettiin vuosisadan vaihteessa painottaa humanististen oppiaineiden sijasta luonnontieteitä. Oppiaineiden painotuksissa tapahtuneen muutoksen lisäksi Spencerin ajatukset vaikuttivat voimakkaasti myös tapoihin määritellä opetussuunnitelmien tavoitteita. 1900-luvun alkupuoliskon opetussuunnitelmakeskustelussa alettiin painottaa eksaktisti ilmaistuja käyttäytymistavoitteita, sekä koulutuksen kykyä vastata nopeasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Tässä artikkelissa analysoimme Spencerin opetussuunnitelmateoreettista perintöä Michel Foucault’n biopoliittista valtaa ja elämän roolia ihmistieteissä koskevien huomioiden valossa. Foucault’laisissa biopolitiikan historiaa käsittelevissä teksteissä Spencerin ajattelu muistetaan harvoin mainita osana 1800-luvun biopoliittisen yhteiskuntateorian kehitystä [ 5] ja sitä tarkastellaan vielä harvemmin osana koulutuksen biopolitiikkaa [ 6] . Osoitamme artikkelissamme, että Spencerin koulutusta ja opetussuunnitelmia koskevassa kritiikissä tiivistyy kokonainen biopoliittinen ongelmanasettelu, joka on sittemmin muotoutunut angloamerikkalaisessa opetussuunnitelmakeskustelussa merkittäväksi hallinnan rationaliteetiksi, eli tavaksi nimetä ja ohjata koulutukseen liittyviä ilmiöitä. Tarkastelemme erityisesti sitä, miten Spencerin ajatukset elämästä ja sitä koskevasta tieteellisestä tiedosta kouluopetuksen perustana päätyivät 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa osaksi Yhdysvaltojen opetussuunnitelmakeskustelua. Siinä heijastuivat spenceriläiset ajatukset tarkasti ilmaistujen opetustavoitteiden merkityksestä opetussuunnitelmassa sekä koulun roolista elämään sopeuttajana. Näiden on katsottu hallitsevan angloamerikkalaista opetussuunnitelma-ajattelua myös nykypäivänä.