322 Sosiologia 4/2004 RAVINTOLA, SOSIAALISUUS JA KULTTUURISET ERONTEOT Jukka Törrönen & Antti Maunu ABSTRAKTI Ravintolat ovat keskeisiä sosiaalisuuden näyttämöitä. Artikkelissa tutkitaan, millaisia samastumisia ja erontekoja meihin ja muihin ihmiset tekevät, kun he puhuvat omasta ravintolakäyttäytymisestään sekä viihtyisistä ja epäviihtyisistä ravintoloista. Aineistona käytetään 117:ää 23-35-vuotiaiden, talouden ja hallinnon alalla työskentelevien nuorten aikuisten haastattelua. Menetelmänä sovelletaan luokittelujen analyysia, johon otetaan vaikutteita strukturalistisista, semioottisista ja retorisista perinteistä. Analyysi osoittaa, että haastateltavien me ja muut -erontekoja hallitsee rajankäynti pintaliitopaikkoihin. Haastateltavat erottautuvat pintaliitopaikoista luokittelemalla näiden sosiaalisuuden teennäiseksi ja jäykäksi aidon ja rennon seurallisuuden vastakohtana. Näiden erontekojen avulla he eivät niinkään pyri erottautumaan ylöspäin, vaan pääsääntöisesti määrittelevät itsensä ’alaspäin” tavallisiksi ihmisiksi ottamalla etäisyyttä niistä, jotka hienostelevat, teeskentelevät ja ovat liian muodikkaita. Haastatteluissa ilmenevä pinnallisuuden vastustaminen ja aitouden korostaminen muistuttaa Rousseaun ’’turhien tarpeiden kritiikkiä. Haastateltavat vaikuttavat rajaavan ravintolasosiaalisuuden elämänalueeksi, jossa tavallisuuden ja vaatimattomuuden hyveet ovat arvossaan. Artikkelin tulokset puhuvat enemmän talonpoikaiskulttuurista periytyvän tasavertaisuuden normin sitkeydestä kuin eroja hakevan keskiluokkaisen kulttuurin vahvuudesta. Avainsanat: rav intola, sosiaalisuus, me ja muut -eronteot, semioottinen sosiologia, luokitusten analyysi, tasavertaisuus Mä oon itte maalta kotosin niin mä en ym märrä semmosia ihmisiä jotka esittää jotain mitä ei oo. On semmosia paikkoja [ravin toloita], jonne mennään ykkösissä ja sitte ei oikein tiiä että miten päin siellä oikein ollaan siellä ei oo semmoset luonnolliset ihmiset. [J]ossain muussa [paikassa] on mun mielestä aika ilosia ja sitte kumminkin ihan fiksua porukkaa, että tavallaan ollaan silleen jos nyt voi sanoa että omana ittenään mut kumminki aika lähellä sitä. (N29)1 • Tässä artikkelissa tutkimme ravintola- puheessa ilmeneviä samastumisia ja eronte koja meihin ja muihin. Tarkastelemme asiaa ' N=nainen, 29=haastattelun kooditunnus. käyttämällä aineistona 117:ää 23—35-vuotiai- den, talouden ja hallinnon alalla työskente levien nuorten aikuisten haastattelua. Ikänsä puolesta haastateltavat kuuluvat ravintoloi den yleisimpään asiakasryhmään (Holmila & Metso & Österberg 1997,411). Haastatte luissa he puhuvat omasta ravintolakäyttäyty misestään, ravintoloita koskevista valinnois taan ja siitä, mikä tekee ravintoloista viih tyisiä, ristiriitaisia tai epämiellyttäviä. Nämä teemat tuovat ilmaisuvoimaisesti esille, mil laisten me ja muut -luokitusten varassa kult tuurissamme jäsennetään sosiaalisuutta. Ravintolat ovat keskeisiä sosiaalisuuden näyttämöitä. Niiden määrä on Suomessa