193 192 ARTIKKELIT AIKUISKASVATUS 3/2018 OLLI-JUKKA JOKISAARI & JANI PULKKI Tuotemaailman umpikujasta luovuttamisen etiikkaan Luovuttamisen etiikka kehottaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestämättömälle tuotemaailmalle ja kilpailuyhteiskunnalle vaihtoehtoiseen toimintaan. Kuluttamisen ja kilpailun sijaan esiin nousevat solidaarisuus ja rakkaus. KRIITTISTÄ TEORIAA LUONEET FILOSOFIT Max Horkheimer ja Teodor W. Adorno esitä- vät teoksessaan Valistuksen dialektiikka, etä myöhäis- modernissa yhteiskunnassa luonnon hallinnan mene- telmistä tulee ihmisen hallinnan välineitä, ja lopulta ihmisen aseman voi päätellä siitä, mihin tilaan luonto saatetaan. (Horkheimer & Adorno 2008, 22;32). Kriitiseen teoriaan keskeisesti vaikutaneet varhai- sen Frankfurtin koulukunnan jäsenet vetosivat kirjailija Ferdinand Künbergerin lauseeseen ”Elämä ei ole elos- sa” (Adorno 1997, 13). He tulkitsivat sen niin, etä ka- pitalismin kaikkialle tunkeva arvotaminen johti ainoas- taan välinearvojen tunnustamiseen. Itseisarvojen tun- nustamatomuus johti lopulta arvotomuuden tilaan, jossa sekä arvotetavat kohteet etä niiden maailma ym- märretiin vain välineiksi (Wiggershaus 1994, 5). Kriitistä teoriaa edustaneen varhaisen Frankfurtin koulukunnan tavoite oli paljastaa vallitsevan järjestel- män talouden ja sosialisaation flosofset taustaolet- tamukset, jota välineellistävästä järjestelmästä olisi mahdollista vapautua. Kasvatuksen näkökulmasta kysymys on tilanteesta, jossa kasvataminen ja itsekas- vatus välineellistyvät tekniikoiksi saada aikaan työ- ja kulutuskykyä. Tällöin kasvatuksessa ei ole mahdolli- suuta osoitaa hyötynäkökulmista ja välinearvoista riippumatomia merkityksiä. Filosof, taloustieteilijä ja psykoanalyytikko Cor- nelius Castoriadis (1997) on pohtinut yhteiskuntien ja kultuurien pysyvyytä ja muutosta. Yhteiskunnat näytävät yhtäältä vakailta ja yhtenäisiltä, muta toi- saalta yhteiskunnallisten ja kultuuristen muutosten äkillisyys ja ennustamatomuus on yllätävää. Cas- toriadisin mukaan instituutiot pitävät yhteiskuntaa koossa. Esimerkiksi koululaitos, kirkot, laki pitävät yllä olemassa olevaa järjestystä, jonka mukaan yh- teiskunnassa toimitaan ja järjestetään elämää. Insti- tuutioiden tehtävät ja toisistaan poikkeavat intressit perustuvat yhteiskunnan kokonaisuuteen, jonka si- säinen koheesio perustuu monimutkaiseen merki- tyksien verkkoon. (Mt., 7.). Castoriadis kutsuu merkitysten verkkoa ’sosiaa- lisen kuvitelun merkityksien magmaksi’ (magma of social imaginary signifcations) (mt.). Hän ei juurikaan perustele magma-käsiteen käytöä, muta viitannee vertauskuvallisesti käsiteen geografseen merkityk- seen. Vakaalta vaikutavan maan pinnan alapuolella on magmaa, joka on ositain sulan kiven ja erilaisten kaasujen kerros. Tulivuorenpurkauksissa magmaa purkautuu maan pinnalle. Tällöin sitä kutsutaan laavaksi. Esimerkkejä sosiaalisen kuvitelun merkityksistä ovat muun muassa jumalat, Jumala, henget, kansa- lainen, puolue, hyödyke, pääoma. Castoriadis kutsuu merkityksiä kuviteellisiksi, koska ne luodaan osaksi yhteiskunnan merkitysverkostoa. Magmalle ei ole vastineita tosi olevassa tai magman ulkopuolisessa rationaalisessa ajatelussa. Se on sosiaalisen kuvite- lun luomus. Instituutioiden perustan luomisessa ei kuitenkaan voi ylitää jatkuvasti esimerkiksi ekolo- gisia rajoiteita tai ihmisen perustarpeita (mt., 256). Todellisuuden tuoteistamiseen ja kulutami- seen keskityneen tuotemaailman magma ilmenee esimerkiksi teknologisen kehityksen arvotamisena edistykseksi, kilpailutamisen samaistamisena oikeu- denmukaisuuteen ja tahdon korostamisena yksilön toiminnassa. Jota magma tunnistetaan ja sille voidaan luoda vaihtoehtoja, tarvitaan radikaalia kuvitelua. Se on kulloisenkin yhteiskunnan ontologisten, epistee- misten ja moraalisten sitoumuksien paljastamista siten, etä ne voidaan kuvitella toisin. Radikaalilla kuvitelulla voidaan paljastaa nykyistä magmaa ja kuvitella yhteiskunnan toiminnan vaihtoehtoista perustaa. Sen sijaan pelkkä luova kuvitelu on anne- tuissa lähtökohdissa pysytelemistä, jolloin tulokse- na voi toki olla uusia oivalluksia, muta oivalluksista ei synny yhteiskunnallista magmaa muutavaa ajat- telua. (Mt.). Tutkimme tuotemaailman magmaa metafyy- sisestä ja psykososiaalisesta näkökulmasta. Tuo- temaailmalla flosof ja aktivisti Günther Anders (2002a, 33) tarkoitaa tuoteista, niiden valmistami- sesta ja kulutamisesta muodostunuta todellisuuta. Tarkastelemme kriitisen teorian perinteestä nouse- van ajatelun mahdollisuuksia luoda vaihtoehtoista sosiaalisten merkitysten verkkoa. Samalla tuomme esiin perusteita, joiden vuoksi inhimillistä toimintaa olisi järkevä perustaa kilpailuyhteiskunnan ohita- miin luovutamisen merkityksiin. Tuotemaailman esitely ja kilpailuyhteiskunnan kritiikki johdatavat hahmotamaan luovutamisen etiikkaa, joka otaa huomioon sen, etä ihmisenkin olemassaolo ja toiminta perustuu muihin eliöihin, olioihin ja laajimmillaan biosfääriin. Tämän vuok- si esitelemme varhaisen Frankfurtin koulukunnan keskeisen flosofn Teodor W. Adornon negatiivis- ta dialektiikkaa ja hänen aikalaisensa flosof Günt- her Andersin kuvitelukyvyn laajentamisen ajatusta. Luovutamisen etiikka johdataa käsitämään elä- män relationaalisuuta ja eliöiden ainutlaatuisuuta, millä näkemyksemme mukaan on merkitystä hy- vinvoinnin ekologista ja sosiaalista ulotuvuuta pai- notavalle (Salonen & Bardy 2015) ekososiaaliselle sivistysajatelulle. Ekososiaaliseen sivistysajateluun kuuluu ihmis- ten keskinäisen riippuvuuden ja tasaveroisuuden sekä ekologisen eheyden ja monimuotoisuuden huomioiminen osana rauhaa ja demokratiaa (Salo- nen 2018). Perustelemme käsiteen ’etiikka’ käytöä sen alkuperäisellä merkityksellä: ethos viitaa tapaan elää ja asua, tapaan olla olemassa (Nancy 2007). artikkelit Magman tunnistaminen edellyttää radikaalia kuvittelua. kilpailuyhteiskunnan radikaali toisin kuvittelu