(käsikirjoitus, 26.2.2019) 1 Luobbal Sámmol Sámmol Ánte (Ante Aikio) Muutamia lisiä suomen germaaniseen lainasanastoon Suomen kielen vanhat germaaniset lainat ovat yksi perusteellisimmin tutkituista esihistoriallisista lainasanakerrostumista maailman kielissä. Tällaisia lainoja tunnetaan satoja, ja onpa niistä kirjoitettu erinomainen kolmiosainen etymologinen sanakirjakin, Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen (LÄGLOS). Alan tutkimushistoria on pitkä, sillä täsmällisiin kielihistoriallisiin menetelmiin nojaavan tutkimuksen voi katsoa alkaneen viimeistään 1800-luvun jälkipuoliskolla Vilhelm Thomsenin myötä. 1970-luvulta alkaen aina viime vuosiin saakka germaanisten lainojen tutkimusta on suuresti kehittänyt Jorma Koivulehto (12.10.1934–23.8.2014). Hänen mittava tieteellinen elämäntyönsä etymologian saralla on paljastanut suuren määrän aiemmin tuntemattomia lainoja ja mullistanut kokonaiskuvan suomen kielen germaanisista lainakerrostumista. Pitkän ja hedelmällisen tutkimushistorian tuloksena suomen kielen vanha germaaninen lainasanasto on epäilemättä jo tullutkin varsin suurelta osin etymologioiduksi. Siksipä ei olekaan kovin helppoa löytää suomen sanoille kokonaan uusia germaanisia lainaetymologioita. Silti yksittäisille sanoille voidaan edelleen esittää uusia lainaselityksiä. Käsittelen tässä muutamia suomen kielen sanoja, joille ei tutkimuskirjallisuudessa toistaiseksi ole esitetty tyydyttäviä tai ainakaan riittävästi perusteltuja etymologioita. huoma, huomata ja huomen Verbi huomata on johdos substantiivista huoma, joka esiintyy lähes pelkästään paikallissijaisissa adverbeissä huomassa, huomasta, huomaan. Myös sanan huomen ’aamu’ on esitetty kuuluvan samaan sanueeseen. Hakulisen (1979: 412) mukaan sanan huoma alkumerkitys olisi ollut ’varjo, hämy’; tästä olisi ’aamuhämärän’ kautta voitu päästä ’aamun’ merkitykseen. Koivulehdon (1976: 248) mukaan taas huomata ja huoma palautuvat esikantasuomen vartaloon *šōma-, ja tämä lainautui germaanisesta sanueesta, jota edustavat mnorj sœma ’kunnioittaa’, mengl sēma ’saattaa sovintoon (kiistelevät osapuolet)’, mfr sōmia ’saattaa samanarvoiseksi’ (< kgerm *sōmja-), mnorj sómi ’kunnia’ (< kgerm *sōman-), mnorj sóma ’olla sopiva’ (< kgerm *sōmē-), ja mnorj sœmr, masaks sōme ’sopiva’, mysaks suome ‘miellyttävä’ (< kgerm *sōmi-). LÄGLOS (s.v. huoma, huomata) pitää selitystä semanttisista syistä epävarmana. Vaikka ’huomaaminen’ voisikin olla kehittynyt ’kunnioittamisesta’, vaikeampi on