Hirvonen, Helena (2019) Julkisen palvelun tehostamisen uudet opit. Tarkastelussa lean- ajattelu. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 17 (2) 153-160. Julkisen palvelun tehostamisen uudet opit. Tarkastelussa lean-ajattelu Johdanto Työ- ja sosiaalipolitiikan lisäksi sote-palveluissa on tänä päivänä yhä enemmän kysymys teknologia- ja digimarkkinoista, logistiikkamarkkinoista ja liikkeenjohto-konsultoinnin markkinoista. Tässä puheenvuorossa kysyn, millaisia seurauksia on sillä, että työn uudet johtamis- opit ja -muodit kuten lean-ajattelu saavat jalan- sijaa hyvinvointipalveluiden järjestämisessä Suomessa. Pohdin lyhyesti myös sitä, miten lean uutena managerialistisena diskurssina vaikuttaa hierarkioihin ja eronteon muotoihin sosiaali- ja terveysalan työssä. Teksti perustuu Sosiaalipolitiikan päivillä Tampereella 25.10. 2018 pitämääni pääesitelmään. Tämä puheenvuoro liittyy kahteen hiljattain käynnistyneeseen tutkimushankkeeseen ja niissä heränneisiin kysymyksiin hyvinvointipalveluiden ja -työn nykyisyydestä ja tule- vaisuudesta. Ensimmäinen on Itä-Suomen yliopistossa professori Eeva Jokisen johtama hanke Lean-tuotantomalli julkisissa palveluissa: työn ja sukupuolen uudet muodostelmat biokapitalismissa (2018–2022). Toinen on Jyväskylän yliopistosta johdettu Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö (2018– 2025), jossa olen mukana Sakari Taipaleen tutkimusryhmässä Uudet teknologiat, ikääntyminen ja hoiva. Jälkimmäisen hankkeen tiimoilta keräsimme vuonna 2018 laadullista haastatteluaineis- toa vanhustyön ammattilaisilta. Haastattelut koskivat hoitajien työtä ikääntyneiden palve- luasumisen kontekstissa. Niissä nousi esiin monia kiinnostavia teemoja, mutta yksi asia, kiire, tuntui hallitsevan varsinkin lähihoitajien kokemuksia työstään. Työhön liittyy ajoittain liki mahdottomiin olosuhteisiin sopeutumisen pakko esimerkiksi toistuvan hen- kilöstövajauksen vuoksi sekä nokkeluuden ja työyhteisön tuen tarve muun muassa omais- ten, organisaation ja hoivatyön ammattilaisten keskenään ristiriitaisten vaatimusten ta- kia. Haastateltavien kertomukset muistuttavat vallitsevaa kulttuurista kuvastoa, joka esittää hoitajan usein sankarinkaltaisena. Aika-, henkilöstö- ja materiaalisen resurssipulan uhatessakin tämä pyrkii selviytymään työpäivästään. Samalla työ läheisessä vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa sitoo ja sitouttaa ammattilaisia emotionaalisesti. Tämä palkitsee ja motivoi huolimatta työn fyysisestä ja henkisestä kuormittavuudesta. Resurssipulan keskellä selviytyvää sankarihoitajaa esittävä kulttuurinen kuvasto on mo- nelle hyvinvointipalveluja tuntevalle tuttua. Työoloja koskevissa selvityksissä ja tutkimuk- sissa kerrotaan juuri näistä seikoista: työn kuormittavuudesta ja resurssien niukkuudesta (Pekkarinen & Pekka 2016). Tuoreen pohjoismaisen kyselytutkimuksen vastaajien joukossa erityisesti suomalaiset hoitajat ovat raportoineet vaikutusmahdollisuuksiensa heikentymisestä ja työhön kohdistuvan kontrollin lisääntymisestä sekä esimiestyön