82 PUHEENVUORO SATU VENÄLÄINEN | SUKUPUOLENTUTKIMUS–GENUSFORSKNING 30(2017): 1, S. 82–86 Affektiivisuus ja diskursiivisuus IDENTITEETTITYÖTÄ JA KEVYTKENKÄISYYTTÄ ERI SUUNTAUSTEN RAJAPINNOILLA Satu Venäläinen Sukupuolentutkimus-lehden uusmaterialistisiin fe- minismeihin keskittyvässä teemanumerossa 3/201B käsiteltiin uusmaterialististen metodologisten lä- hestymistapojen ohessa kysymystä ”uutuudesta” ja siihen linkittyvästä käänteiden politiikasta. Vas- taava kysymys on noussut esiin myös affektitutki- muksessa ja liittyy keskeisesti affektiivisen kään- teen muotoutumiseen, joka usein rinnastetaankin ontologiseen ja myös uusmaterialistiseen kään- teeseen (Irni & Kyrölä 201B). Tarkoituksenani täs- sä puheenvuorossa on jatkaa keskustelua, jota on Suomessa käyty paitsi kyseisessä teemanumeros- sa myös muun muassa Sari Irnin aikaisemmassa Naistutkimus-lehden artikkelissa (2013), koskien eri käänteiden ja tieteenalojen välisiä suhteita ja nii- hin linkittyvää erottautumisten politiikkaa erityi- sesti affektitutkimukseen keskittyen. Tavoitteeni on kahtalainen: tarkastella eri suuntausten välisiä suh- teita ja tutkijoiden kiinnittymisiä niihin affektiivi- sena identiteettityönä, ja hahmotella moniulottei- suuteen pohjautuvaa lähestymistapaa feministiseen tutkimukseen, jossa monet samanaikaiset kiintymi- set ja sidokset ovat mahdollisia. Samalla kun kyseenalaistan eri suuntauksiin liit- tyviä leiriytymisiä ja henkilöitymisiä, raja-aitoja ja ylipäänsä joko–tai-ajattelua, pyrin tiedostamaan myös ajatussuuntausten välisiin dynamiikkoihin lin- kittyvät valtasuhteet (ks. Irni 2013). Kuten Eva Bendix Petersen (201B) on kuvannut, suhteutumisemme (ja suhtautumisemme) erinäisiin käänteisiin määrittää merkittäviltä osin akateemiselle työllemme annet- tua arvoa. Siten myös käänteissä mukana pysymi- nen muodostuu normatiiviseksi osaksi kykyä toimia akateemisella kentällä. Ponnahduslautana affektiiviseen käänteeseen liittyvien dynamiikkojen käsittelyyn hyödynnän Margaret Wetherellin teosta Affect and Emotion: A New Social Science Understanding (2012), joka käsitte- lee muun muassa affekti- ja tunnetutkimuksen eri suuntausten välisiä kuiluja. Wetherellin teoksen läpileikkaavana teemana on pyrkimys välttää jyrkkiä kahtiajakoja materiaalisen/affektiivisen ja diskursiivisen/merkitystenannon välillä. Hän kritisoi erityisesti affektiiviseen tai uusmateria- listiseen käänteeseen liittyviä puhetapoja, jot- ka luovat mielikuvaa uutuudesta erottautumalla ”vanhaksi” mieltyvästä diskursiivisuuden korosta- misesta (ks. Ahmed 200X).¹ Clare Hemmingsin (2005) tavoin Wetherell (2012) katsoo affektiivisen kään- teen kannattajien usein liioittelevan diskursiivisen/ poststrukturalistisen lähestymistavan rajoittunei- suutta ja kyvyttömyyttä tarttua materiaalisuuteen ja sallia sen jatkuva muovautuvaisuus. Tässä hän viit- taa etenkin Brian Massumin (2002) ja Nigel Thriftin (200X) esiin tuomiin näkemyksiin, joista suuri osa affektitutkimusta ammentaa. Wetherellin mukaan näiden tutkijoiden luotsaama näkökulma tuottaa pelkistävää näkemystä diskursiivisuudesta ulot- 1 Monet (feministiset) affektitutkijat eivät toisaalta pidä kyseistä erottautumista yhtä keskeisellä sijalla (ks. Koivunen, 2010).