57 Metsätieteen aikakauskirja t u t k i m u s s e l o s t e i t a Meeri Pearson, Markku Saarinen,Kari Minkkinen, Niko Silvan ja Jukka Laine Mätästys ja laikutus ojitus- aluemetsien uudistamisessa: männyn viljelyn onnistumi- seen vaikuttavat tekijät Seloste artikkelista: Pearson, M., Saarinen, M., Minkkinen, K., Silvan, N. & Laine, J. 2011. Mounding and scalping prior to reforestation of hydrologically sensitive deep-peated sites: factors behind Scots pine regeneration success. Silva Fennica 45(4): 647–667. http://www.metla.f/silvafennica/full/sf45/sf454647.pdf Johdanto U udistusalan vettyminen metsäojitetuilla soilla on yleinen ongelma avohakkuun jälkeen. Uu- den puusukupolven aikaansaamiseksi vesitalouden kunnostuksen ja maanmuokkaustoimenpiteiden merkitys korostuu. Metsänuudistamisen yhteydes- sä mätästys on yleisimmin sovellettu maanmuok- kausmenetelmä turvemailla. Luomalla kohoumia mätästys nostaa taimen kauemmaksi vedenpinnasta, jolloin kasvualustan ilmavuus paranee ja lämpötila kohoaa. Näiden tekijöiden oletetaan kiihdyttävän or- gaanisen aineen hajotusta ja siten myös ravinteiden vapautumista taimille. Viime vuosina on kokeiltu myös edullisempia ja vähemmän voimaperäisiä vaihtoehtoja mätästyksel- le. Laikutuksesta saadut alustavat tulokset näyttävät lupaavilta. Eri maanpinnankäsittelymenetelmien vaikutuksesta männyn viljelyn onnistumiseen turve- mailla on varsin vähän tutkimustietoa. Erityisesti poikkeuksellisen märkyyden vaikutusta maanpin- nan käsittelyvaihtoehtojen valintaan ei ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa seurattiin männyn istutustai- mien eloonjääntiä ja kasvua mättäissä, laikuissa ja muokkaamattomissa pinnoissa kosteusgradientilla tarkoituksena selvittää näiden menetelmien käyttö- kelpoisuutta ja viljelyn onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Aineisto ja menetelmät Tutkimus tehtiin Hyytiälässä sijaitsevalla Joenvarsi- suolla. Kasvupaikaltaan varputurvekankaan (Vatkg) ja puolukkaturvekankaan (Ptkg II) välimuotoa edus- tava kohde avohakattiin, kunnostusojitettiin sekä muokattiin vuonna 2006. Istutus tehtiin yksivuoti- silla männyn paakkutaimilla alkukesästä 2007. Sekä mätästys että laikutus toteutettiin läppäkauhalla va- rustetulla kaivurilla. Mätästyksessä kauha iskettiin maahan noin 20–30 cm syvyyteen, kauhaan koottiin vetämällä pintaturvetta noin puolen metrin matkal- ta, joka lopuksi käännettiin ja tiivistettiin kauhan hydraulisella läpällä koskemattomalle kasvillisuus- pinnalle syntyneen kuopan viereen. Laikutus johti noin 10 cm syviin, 1–1,5 m pitkiin ja 35 cm leveisiin turvepaljastumiin, josta humuskerros ja kasvillisuus oli poistettu. Kutakin käsittelyä (muokkaamaton eli kontrolli, mätästys, laikutus) kohti oli kaksi toistoa; toinen sijaitsi koekentän märässä pohjoispäässä ja toinen kuivemmassa eteläpäässä. Orgaanisen aineen hajotuksen (eli heterotrofisen maahengityksen) mittaamiseksi perustettiin 18 kau- luksellista näytealaa (3 per käsittely pohjoispäässä ja samoin eteläpäässä), joilla kaasunvaihtomitta- usten yhteydessä mitattiin myös vedenpinta sekä maan lämpötila 5 cm:n syvyydessä. Näytealoilla tehtiin mittauksia 3–4 kertaa kuukaudessa kolmen