Alkuperäistutkimus JARI YLINEN, ESA-PEKKA TAKALA, MATTI NYKÄNEN, ARJA HÄKKINEN, HANNU KAUTIAINEN, ESKO MÄLKIÄ, TIMO POHJOLAINEN, SIRKKA-LIISA KARPPI JA OLAVI AIRAKSINEN Duodecim 2004;120:1958–67 N iskakivun on todettu olevan työikäisillä naisilla yleisin lääkärissä käynnin syy pe- rusterveydenhuollossa (Mäntyselkä 1998). Kroonisen niskakivun esiintyvyys on Suomessa 7 % naisilla ja 5 % miehillä (Aromaa ja Koski- nen 2002). Nämä potilaat käyttävät terveyden- huoltopalveluja kaksi kertaa enemmän kuin vä- estö keskimäärin (Mäntyselkä ym. 2002). Nis- kakipujen riskitekijöitä ovat useat fysikaaliset kuormitustekijät, traumat, psykososiaaliset ja yksilölliset tekijät (Ariens ym. 2000 ja 2001). Kroonisen kipuoireiston kehittymisen patologi- nen mekanismi jää kuitenkin usein tarkemmin tuntemattomaksi. Kaularangan spondyloosi ja välilevyjen rappeutuminen ovat yleisiä löydök- siä oireettomilla henkilöillä, ja ne lisääntyvät iän myötä, joten röntgen- ja magneettitutki- mukset paljastavat harvoin kivun syyn (Gore 2001, Siivola ym. 2002). Epäspesifinen krooninen niskakipu on yleinen diagnoosi oireille, joiden etiologiaa ei tunneta tarkasti. Näitä oireita hoidetaan lääkkeillä ja fysioterapialla, mutta hoitojen pitkäaikaista vai- kuttavuutta ei ole osoitettu, eikä moniammatilli- nen kuntoutuskaan ole osoittautunut niskakipu- jen tavallista hoitoa tehokkaammaksi (Karjalai- nen ym. 2001, Hoitosuositustyöryhmä 2002). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kaularangan ja hartialihasten progressiivisen, vuoden kestävään voimaharjoittelun ja kevyem- män vakiokuormaisen harjoittelun vaikutuksia kroonista epäspesifistä niskakipuoireistoa sai- rastavien naisten kipuihin ja toimintakykyyn (Ylinen ym. 2003). Seuranta-ajan jälkeen vertai- luryhmä aloitti vuoden kestävän voimaharjoit- telun sen selvittämiseksi, vaikuttaisiko se vastaa- valla tavalla niskakipuihin kuin alkuperäisessä voimaharjoitteluryhmässä. Kaularangan ja hartialihasten harjoittelu kroonisen niskakivun hoitona Tutkimuksessa selvitettiin lihasten voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutusta krooniseen niskakipuun ja sen aiheuttamaan toimintakyvyn heikentymiseen. Tutkimukseen osallistui 180 toimistotyötä tekevää 25–53-vuotiasta naista, joilla oli krooninen epäspesifinen niska- kipuoireisto. Heidät satunnaistettiin kaularangan ja hartialihasten voimaharjoitteluun tai kestävyysharjoitteluun tai vertailuryhmään. Kaikille ryhmille ohjattiin venytysharjoitteet ja annettiin ohjeet aerobisen liikunnan harjoitteluun. Vuoden seurannassa niskakipu ja toiminnallinen haitta olivat vähentyneet ja kaularangan lihasvoimat lisääntyneet erittäin merkitsevästi molemmissa harjoitusryhmissä vertailuryhmään nähden. Kaularangan liik- kuvuus lisääntyi ja niska-hartialihasten painekipuarkuus vähenivät voimaryhmässä merkit- sevästi enemmän kuin verrokeilla. Venyttelyä ja aerobista liikuntaa suositellaan yleisesti niskakipujen hoidoksi, mutta niiden vaikuttavuus osoittautui tutkimuksessa vähäiseksi. Eira Viikari-Junturan pääkirjoitus »Fyysinen harjoittelu kroonisen niskakivun hoitona» sivulla 1925. J. Ylinen ym.