523 Tiedesanaston suomentamista koskevat normit Eläintaksonomisen sanaston kehittämisestä 1800-luvulla ja 2000-luvulla Kaarina Pitkänen-Heikkilä 1 Tausta ja tavoitteet Artikkelini käsittelee suomenkielisen erikoisalasanaston kehittämistä eläintieteellisissä tietokirjoissa ja erityisesti uuden sanaston muodostamista ohjaavia normeja. 1 Tutkimus- kohteenani olevat ensimmäiset eläintieteelliset teokset kirjoitettiin suomeksi 1800- luvun puolivälin jälkeen. Malli niissä käytettyihin suomenkielisiin termeihin ja tieteelli- seen nimistöön tuli yleensä toisista kielistä, tyypillisesti ruotsista, josta teoksia käännet- tiin tai mukailtiin. Tiedesanaston suomentamista koskevilla normeilla tarkoitan sellaisia käytänteitä, joiden mukaan erikoisalasanastoa on muodostettu toistuvasti ja säännön- mukaisesti. Silloin kun normien mukaan ei ole toimittu, sitä on usein erikseen perus- teltu vaikkapa tietokirjan esipuheessa tai pohdittu kollegalle kirjoitetussa kirjeessä (ks. Nordlund 2018 tässä teemanumerossa). Käytänteistä poikkeamisesta on yleensä myös seurannut kieliyhteisön paheksunta, mikä voi tulla esiin esimerkiksi kirja-arvioissa. Vallitsevat normit ilmenevät siis sekä varsinaisissa käännösteksteissä että erilaisissa oheisteksteissä, joissa käännöstyöstä kerrotaan. Normin käsitettä on käännöstieteessä alettu käyttää 1970-luvun lopulla. Se on osin kiistanalainenkin käsite, ja normin rinnalla on puhuttu muun muassa konventioista, lainalaisuuksista ja strategioista (Chesterman 1993; Eskola 2002: 37–45). Normit ovat jotain, mitä tehdään tai jätetään tekemättä säännönmukaisesti, ilman että asiaa välttä- mättä tiedostetaan tai valvotaan. Kielen normeja tutkineen Renate Bartschin (1987) mu- kaan normit sijoittuvat lakien ja konventioiden väliin; ne ohjaavat käyttäytymistä lakeja heikommin mutta konventioita vahvemmin. Normin voidaan ajatella olevan olemassa, 1. Artikkeli on laadittu osana tietokirjojen suomentamisen ideologioita ja normeja käsittelevää han- ketta. Kiitän hankkeen jäseniä keskustelusta käsikirjoitusvaiheessa. Lisäksi erityiskiitos Virittäjän vertais- arvioijille kommenteista, joiden avulla sain muokattua pitkään valmistellun ja monitahoiseksi paisuneen käsikirjoituksen julkaistavaan muotoon. virittäjä 4/2018 s. 523–560