Opettajankoulutus – edessä vielä parempi tulevaisuus? Päivi Hökkä Vaikka suomalainen opettajankoulutus on saanut laajasti tunnustusta osakseen, haastavat monet yhteiskunnalliset muutokset tutkimaan opettajankoulutusta kriittisesti. Tarkastelen tässä artikkelissa opettajankoulutuksen kehittämisen ja muutoksen haasteita, joita selvitin helmikuussa 2012 julkaistussa väitöskirjatutkimuksessani. Keskeisinä opettajankoulutuksen muutoksen esteinä tutkimus paljasti kouluttajien ammatillisen identiteetin uudelleenneuvottelun vaikeudet, opettajankouluttajayhteisössä vallitsevan kilpailudiskurssin sekä ristiriidan kouluttajien ammatillisen kehittymisen ja organisaation kehittymisen välillä. Tulosten pohjalta esitän, että opettajankoulutuksen kehittämiseksi ja sen laadun turvaamiseksi tarvitaan resursseja opettajankouluttajien ammatillisen identiteetin uudistumisen tueksi sekä yhteisöllisen tutkivan opettajankoulutuksen rakentamiseksi. Viimeaikoina opettajankoulutus on alettu entistä vahvemmin ymmärtää tärkeänä tekijänä nykyisten ja tulevien yhteiskunnallisten ja sosiaalisten haasteiden kohtaamisessa. Samalla kun opettajankoulutuksen keskeinen merkitys on oivallettu, on myös esitetty vaatimuksia, että opettajankoulutuksen täytyy muuttua vastatakseen paremmin nopeaan yhteiskunnalliseen kehitykseen (esim. Cochran-Smith et al. 2009, Korthagen 2010, Niemi 2002). Yhteiskunnallisina haasteina ovat nousseet vahvasti esiin esimerkiksi nuorten syrjäytyminen, lisääntyvä suvaitsemattomuus, opettajien työuupumus, kansainvälistyminen ja yhteiskunnan teknologisoituminen. Toisaalta monet kansalliset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että opettajankoulutusta on vaikea muuttaa ja että muutokset ovat hitaita ja vaikutuksiltaan heikkoja (esim. Margolin 2007, Niemi 2002). Keskeiseksi kysymykseksi onkin noussut, kuinka opettajankoulutus pystyy vastaamaan moninaistuvan yhteiskunnan lukuisiin haasteisiin. Samaan aikaan kun maailmalla on huudeltu opettajankoulutuksen muutoksen perään, on meillä Suomessa saatu nauttia kansainvälisestä huomiosta ja kasvavasta kiinnostuksesta koulujärjestelmäämme ja opettajankoulutustamme kohtaan. Akateeminen ja maisteritasoinen opettajankoulutuksemme on herättänyt ihastusta ja kiinnostusta monissa kasvatustieteellisen kentän arvostetuimmissa tutkijoissa (esim. Hargreaves & Shirley 2009). Opettajankoulutuksemme tunnustettu laatu on antanut mahdollisuuden tarkastella kriittisesti opettajankoulutusta – meidän ei tarvitse todistella ja näyttää toteen osaamistamme ja kykyämme hoitaa opettajien koulutus tehokkaasti ja laadukkaasti. Meillä on ”varaa”, oikeastaan velvollisuus, tarkastella käytänteitämme kriittisesti ja esittää kysymyksiä, kuinka pysyä hyvinä myös tulevaisuudessa ja kuinka tulla vielä paremmiksi. Löytöretki opettajankoulutuksen kehittämiseen 1 / 6