Kasvatus & Aika 16 (3) 2022, 2–8 PÄÄKIRJOITUS https://doi.org / 10.33350/ka.121514 Kasvatus antroposeenin aikaan Riikka Hohti, Tuure Tammi, Pauliina Rautio & Noora Pyyry Viime vuosituhannen vaihteessa kansainvälisessä tiedeyhteisössä alkoi keskustelu siitä, voidaanko uuden geologisen aikakauden määritellä alkaneen. Jääkautta seuranneen holo- seenin ehdotettiin vaihtuneen ”ihmisen aikaan”, antroposeeniin, johtuen niistä pysyvistä jäljistä, joita ihmisen toiminta on maankuoreen, ilmakehään ja näiden toiminnallisiin sys- teemeihin jättänyt (Crutzer & Stormer 2000). Antroposeeni on ollut alusta alkaen kiistan- alainen käsite erityisesti geologien parissa. Perusteita yksimielisen nimeämisen tueksi ja aikakauden aloittaneen ”saavutuksen” ajoittamiseksi on etsitty kollektiivisesti eri tieteen- alojen näkökulmasta. Tällaisiksi merkitsijöiksi on ehdotettu esimerkiksi kolonisaatiota, ”uuden maailman” orjakauppaa ja plantaaseja, teollistumisen kiihtymistä erityisesti 1950- luvun ”suuren kiihdytyksen” aikaan sekä Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia ja näiden jälkeisiä lukuisia ydinkokeita (Malone 2020; Somerville 2020; Yusoff 2018). Kiistanalai- suudessaankin, tai ehkä juuri sen takia, antroposeeni-käsite on itse jättämässä jo melko huomattavaksi kasvaneen jäljen tieteiden väliseen keskusteluun, tuodessaan eri alojen edus- tajat yhteen ekologisen kriisin äärelle (Lorimer 2017). Antroposeeni nimeää ihmisen geologiseksi voimaksi eli tunnustaa luonnon prosessien ja inhimillisen toiminnan sekoittuneisuuden. Tämä on nostanut esille uusien käsitteellistysten tarpeen, ja kysymyksiä ja epävarmuuksia kerääntyy erityisesti ihmisen ja hänen itseymmär- ryksensä ympärille. Näin antroposeeni korostaa sitä, miten ympäristökriisi on myös ontolo- ginen kriisi, jossa luonnon ja kulttuurin, sekä ihmisen ja muiden olentojen, välinen suhde joudutaan määrittämään uudelleen (Malone 2020). Antropologit Haraway, Tsing, Ishikawa, Gilbert, Olwig ja Bubandt (2016) puhuvat ”oudosta lupauksesta”, jossa ympäristökatastro- fiin kätkeytyy tieteellisen uudistumisen alku. Kun aloimme ideoida tätä teemanumeroa, mielessämme ei ollut tavoitella tyhjentävää ja yksimielistä määritelmää tai kasvatuksellista ratkaisua. Pidimme tärkeänä käsitellä antropo- seenin kykyä hämmentää itsestään selviä oletuksia kasvatuksen taustalla. Edellä kuvatun ontologisen haasteen lisäksi meille olivat erityisen tärkeitä kriittiset näkökulmat, jotka vaa- tivat tarkennusta antroposeenipuheen ”ihmiseen”. Miksi nimetä aikakausi ihmisen mukaan ja näin palata uudelleen painottamaan ihmistä koko luonnon kaikkien toimijoiden joukosta? Entä kehen ihmiseen tai ihmisryhmään tarkalleen ottaen viittaa ”ihmisen aika” tilanteessa, jossa suurimmat vauriot planeettamme systeemeihin ovat syntyneet länsimaisten teollistu- neiden valtioiden ja kuluttajien toimesta? Yusoff (2018) kirjoittaa ”miljardista mustasta ant- 2