SUSA/JSFOu 97, 2019 Ildikó Lehtinen (Helsinki) Saumatonta yhteistyötä ‒ Julie Wichmannin tutkimukset csángó-unkarilaisista Kirjoitus perustuu esitelmään, joka pidettiin Suomalais-Ugrilaisen Seuran järjestä- mässä Yrjö Wichmann -seminaarissa 19.10.2018. Kansatieteen tutkija, vaimo ja tuleva äiti Tässä yhteydessä sopinee mainita, että rouva Wichmann on Romaniassakin jat- kanut kansatieteellisiä tutkimuksiaan; sen tuloksista on unkarinkielisen aika- kauskirjan ”Ethnographia”n viime vihossa pieni tiedonanto csángólaisen rah- vaan taika- ja enneuskosta ”A moldvai csángók babonás hitéből”. (SUS vuosi- kertomus 1906‒1907: 47). Julie Wichmann eli unkarilaisittain Zsüli Wichmann vietti miehensä Yrjö Wichmannin kanssa syys- ja kevättalven marraskuusta 1906 maaliskuun loppuun 1907 Moldovan Szabófalvan kylässä Romaniassa. Pariskunta asui varakkaan talonpojan Anton Robin (rom. Antal Robun) perheessä. Matkasta Julie ehti julkaista kolme tapakult- tuuria käsittelevää artikkelia. Kirjoitukset perustuivat nuoren naisen havaintoihin ja haastatteluihin. Kuvauksissa hän tarkasteli tapakulttuuria ajan, paikan ja sosiaalisen sidonnaisuuden kautta, kuten kansatieteen tutkimuksessa on aina ollut tapana. Paikka oli csángó-unkarilaisten asuttama Szabófalvan ( Săbăoănin, Sŏbufalan ) kylä Koillis-Romaniassa Moldva- ja Szeretjokien välisellä tasangolla. Yrjö Wichmannin (1907: 13) mukaan asukkaita oli noin 3500. Paikkakunnalla vuonna 1900 vieraillut unkarilainen kielentutkija Mózes Rubinyi (1901: 168) päätyi samaan lukumäärään. Arkistotilastojen mukaan asiakasluku oli vuonna 1892 huomattavasti vähemmän, ainoastaan 2462 (Domokos 1986: 22). Szabófalvan uusi katolinen Pyhälle Mikaelille nimetty kirkko oli juuri ehtinyt valmistua. Kylässä oli lisäksi koulu, joka perustettiin 1851. (Ziarul de Roman 2014.) Tässä lyhyessä katsauksessa tarkoitukseni on vastata kysymykseen, miten ja miksi Julie valitsi tapakulttuurin tutkimuskohteekseen. Toisena keskeisenä asiana on selvittää, mikä merkitys näillä vuosina 1906‒1907 suoritetuilla tutkimuksilla on csángó-unkarilaisten tutkimuksessa. Uustulkinnan avulla valaisen Julie Wichmannin henkilökuvaa ja samalla hänen harjoittamaansa tutkimussuuntaa. Lähdeaineistona ovat Julien kirjoittamat ja Ethnographia-aikakauslehdessä julkaisemat artikkelit sekä Yrjö Wichmannin ottamat valokuvat, jotka havainnollistavat mainittuja kirjoituksia. Kansatieteilijä Leena Paaskosken mukaan valokuvia voi käyttää haastattelutieto- jen tapaan (Paaskoski 2008: 24‒25; myös Dölle 2017: 152‒153). Valokuvan lähilu- vulla on mahdollista saada yksityiskohtaisia tietoja, jotka valaisevat haastattelutie- toja ja havaintoja (Saukonniemi 2009: 255). Kuvia ja niiden yksityiskohtia tulkitse- malla avautuu Julien kokema maailma laajemmassa kontekstissa. (Aikaisemmassa