17 Pirjo Markkola Uskon paikat Työväestön eletty uskonto 1900-luvun vaihteen Tampereella Johdanto Suomessa koko 1800-luku oli herätysliikkeiden aikaa. 1 Paikalli- set, 1700-luvulta alkaneet kansanherätykset pyyhkivät yli maan 1800-luvun lopulle tultaessa. Herätysliikkeiden välillä oli alusta alkaen eroja, mutta yleisesti ottaen ne pohjautuivat pietismiin ja korostivat henkilökohtaista hengellistä heräämiskokemusta. Tietoisesta herätyskokemuksesta ja kääntymisen kokemuk- sesta tuli uskonnollisen elämän keskeinen osa, mikä teki uskon- nosta uudella ja erityisellä tavalla näkyvän ja uskovaa ihmistä velvoittavan ilmiön. Monet herätysliikkeet ja uskonnolliset ryh- mittymät korostivat uudestisyntynyttä hengellistä elämää; osa puolestaan keskittyi kristillissosiaaliseen työhön köyhien ja kär- sivien parissa. Korostamalla hengellistä heräämistä ja kääntymis- kokemusta valintana, oman elämän antamisena Jumalan käsiin, ne tekivät mahdolliseksi myös uskosta kieltäytymisen. 2 Ihminen saattoi vastata Jumalan kutsuun suostumalla siihen mutta myös kieltäytymällä siitä. Herätysliikkeiden aikakaudella Suomen hengellistä kenttää dominoi luterilaisuus, joka oli 1900-luvulle asti valtion virallinen uskonto. Kirkon ja valtion tiivis yhteys alkoi löystyä vuoden 1869 kirkkolaissa, mutta sen jälkeenkin luterilainen kirkko säilytti virallisen asemansa eikä uskonnonvapautta myönnetty ennen 1920-lukua. Vuoden 1889 eriuskolaislaki salli kuitenkin muiden